Eutanasia on laillistettava myös Suomessa
Eutanasialla, eli armomurhalla, tarkoitetaan parantumattomasti sairaalle ihmiselle, hänen omasta vakaasta tahdostaan toteutettavaa kuolemaa.
Eutanasian tekee aina lääkäri ja se on tällä hetkellä sallittua kahdessa EU valtiossa, Hollannissa ja Belgiassa.
Olen itse kotoisin Belgiasta ja sitä kautta minulla on melko tuoreita kokemuksia eutanasian toimeenpanosta.
Lokakuussa 2007 matkustin synnyinmaahani ilman paluulippua.
Oma rakas äitini oli vakavasti sairas, eikä toivoa enää ollut.
Lääkäri ei osannut arvioida jäljellä olevaa elinaikaa.
Äitini oli aikaisemmin ilmoittanut, että hän haluaa kuolla kotonaan, omassa sängyssä ja minä halusin antaa siihen mahdollisuuden.
Äitini suurin pelko oli taudin pitkittyminen ja että hän joutuisi jonkinlaiseksi lääketieteen koekaniiniksi.
Myös erilaiset TV ohjelmat vanhusten huonosta kohtelusta eri laitoksissa pelottivat vanhaa ja sairasta äitiäni.
Noin viikko sen jälkeen kun olin saapunut hoitamaan äitiäni, tuli kotilääkäri tavanomaiselle kotikäynnilleen ja kysyi oliko äitini kenties ajattelut eutanasiaa, koska parannuskeinoja hänen sairauteensa ei ollut olemassa.
Äiti lupasi harkita ja itse kysyin lääkäriltä asian laillisuutta. Selvisi, että Belgiassa oli eutanasialaki jo jonkun aika ollut voimassa. Muutamaa päivää myöhemmin kirjoitimme äitini ja lääkärimme kanssa eutanasiaan liittyvät paperit valmiiksi.
Tämän jälkeen äiti, osittain minun avustuksellani, otti yhteyttä kaikkiin sukulaisiin ja tuttaviin kenet hän vielä haluasi hyvästellä.
Hänen kuntonsa heikkeni päivittäin. Äitini muun muassa menetti täysin näkökykynsä. Viimeisen vieraan lähdettyä hän pyysi minua soittamaan lääkärille. Varmistin, että hän oli tosissaan.
Lääkäri saapui mukanaan niin kutsuttu eutanasiasarja, joka koostuu kolmesta suonensisäisesti annettavasta aineesta, joista ensimmäinen on nukahtamislääke. Hän varmisti vielä useaan otteeseen, että äitini olisi valmis kohtamaan kuoleman. Raskain mielin seurasin, kuinka vastaus oli jokaisella kerralla myöntyvä.
Istuin äitini vieressä kunnes hän nukahti. Sen jälkeen siirryin lääkärin pyynnöstä viereiseen huoneeseen. Noin 15 minuuttia myöhemmin oli kaikki ohi. Maksoin lääkärille 38 euron laskun ja hän poistui.
Ihmettelin hetken ja kävin katsomassa rauhallisin ja tyytyväisin ilmein pois nukkunutta äitiäni. Soitin hautausurakoitsijalle, joka haki hänet noin tunnin sisään pois.
Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että äitini sai kuolla arvokkaasti ja tyytyväisenä.
Itselleni kokemus oli henkisesti rankka, sillä autoinhan kuolemaan hänet, joka kerran oli antanut minulle elämäni.
Toisaalta, vielä rankempaa olisi ollut elää itse täällä Suomessa, tietäen päivä päivältä huonompaan kuntoon menevän äitini makaavan elävänä ruumiina jossakin laitoksessa, jossa henkilökunnalla ei olisi aikaa edes vaipan vaihtoon.
Mielestäni eutanasia on kaunis tapa poistua ja olen valmis siihen itsekin. Kokemusteni valossa haluaisin saman mahdollisuuden myös suomalaisille vanhuksille. Vanhusväestön osuus maassamme kasvaa koko ajan ja resurssit inhimilliseen saattohoitoon ovat vuosi vuodelta tiukemmassa.
Erittäin tärkeä puheenvuoro, Kotkan mies.
Kun se osuu sellaiseen suomalaisen yhteiskunnan kipuvaiheeseen, jossa suuret ja kosteat ikäluokat ovat tulossa ”siihen ikään ja kuntoon” ja kansantalous ”siihen ikään ja kuntoon”, sisältyy keskusteluun hyvin monimukaisia osioita.
Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkokeskustelua, johon toivon mukaan mm Arkkiatrin, Juha Hännisen, Etenen edustajia ja molemmat sosiaali- ja terveysministerit.
En tosin pitäisi pahana sitäkään, että mukana olisivat EK:n ja VVM:n korkeat ja arvoisat edustajat.
IS-kyselyssä joku päivä sitten 84% kansasta oli suurinpiirtein samalla kannalla kuin Freddy Van Wontherghem.
ps
Eutanasia ei tarkoita armomurhaa vaan hyvää kuolemaa (eu thanatos)
Jokanen suoritus saatetaan Belgiassa ja Hollannissa jälkikäteen viranomaistutkintaan, joka on huolellinen.
Eli ei ole 38 euron kuolema vaan oleellisesti maksullisempi.
2
Totta, käytin kansanomaista ilmaisua, hyvä kuolema on oikea käännös.
Kokonaiskustannus ei ole minulla tiedossa, € 38,-oli lääkärin lasku joka sisälsi
varsinainen toimenpide ja apteekista hankittu eutanasia sarja.
Tietyt lomakkeet allekirjoitimme, ja harkinta-aika oli muistaakseni ainakin kuukausi.
Luonnollinen kuolema, merkittiin kuolinsyyksi.
Van Wonterghemin äidin kuolema oli nimenomaan armomurha. Jos sitä kutsutaan eutanasiaksi, se ei muuta asiaa itse miksikään.
Meni sanajärjestys tuossa kiireessä väärin päin. Tarkoitin siis, että armomurhaa voi kutsua eutanasiaksi, mutta se ei muuta itse asiaa miksikään. Kysymyksessä on tahallisesti aiheutettu kuolema.
Olen eri mieltä Freddyn kanssa. Eutanasiaa ei tulisi laillistaa Suomessa.
”resurssit inhimilliseen saattohoitoon ovat vuosi vuodelta tiukemmassa.”
Rahako on asiaan pontimena? Meidän tulisi siis kohdistaa varoja hyvään vanhustenhoitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn.
”Luonnollinen kuolema, merkittiin kuolinsyyksi.”
Valheellinen kuolinsyy lääkäriltä, sillä kyseessä on Setarkoksen sanoin tahallisesti aiheutettu kuolema.
Toivottavasti tämä eutanasialaki on voimassa silloin jos itse olen myöhemmin samassa tilanteessa. Sana jos siksi että voihan sitä lähteä toki nuorempana ja terveenäkin, minulle on ollut aina selvää ettemme ole täällä ikuisesti.
Tahallisesti aiheutettu kuolema, jolla kuitenkin hyvä tarkoitus. Kuolema on osa elämää, eikä aina vain paha asia. Kuoleman vastakohta ei ole elämä, vaan syntymä.
Pieni lisäys: käsittääkseni myös Luxemburg laillisti eutanasian aivan hiljattain, juuri tässä kevään aikana.
Mikäli eutanasiaa ei laillisteta Suomessa, kuinka todennäköistä on, että alkaa ilmetä Benelux-maihin suuntautuvaa eutanasia-turismia?
Cheers,
J. J.
Nimimerkillä kirjoitan, koska asia ei ole vain minun.
Olen joutunut seuraamaan / saanut seurata useamman ihmisen kuolemaa, mutta ennen muuta elämää sitä ennen. Olisin itse luovuttanut paljon aiemmin kuin he. Kivut, toimenpiteet, sekavat, vaikeat olotilat saivat minut tuskastumaan ja väsymään. Se sairastunut vaikean vaiheen jälkeen oli taas oma itsensä. Ja jaksoi.
Oma filosofiani on se, että elämällä on lakinsa ja mittansa.
Mietiskelen hoitotestamenttia, jossa ei pyydetä tehohoitoa vaan armollista lähtöä. Eikä vuosia tekemättömänä, tajuttomana.
Vuosia, ehkä kymmeniä sairastavana… ehkä haluaisinkin elää.
Oikeus päättää kuolemastaan - tai läheisensä. Olen joutunut kysymään lääkäreiltä, ”kuinka kauan te tätä jatkatte”. Patologin lausunto kertoi, ettei vaihtoehtoja ollut.
Itselleni kirjoittajan kuvaama kuolema olisi toivottava.
Ei kuitenkaan kaikille.
6
”Meidän tulisi siis kohdistaa varoja hyvään vanhustenhoitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn.”
Belgiassa on suhteessa väestö 20 % vähemmän hoitohenkilökunta kun Suomessa, se näkyy.
EU Suomessakin säästökohteena ovat ensimmäisenä vanhukset, seuraukset näkyvät jo nyt.
Joten yllä oleva lause taitaa jäädä toivomukseksi.
”Luonnollinen kuolema, merkittiin kuolinsyyksi.”
Tämä on laillinen merkintä, ja on pikemmin tarkoitettu omaisille, roomalaiskatolinen kirkko suhtautuu eritäin kielteisesti asiaan.
9
Itselleni on kaksoiskansalaisuus, joten sitten jos ja kun se aika tulee, voisin hyvin lähteä viimeiselle matkalla Belgiaan.
Olipa koskettava kertomus, Freddy! Ikääntyminen tuo kaikille eteen vanhempien kuoleman ja oman kuoleman. Minustakin eutanasia pitäisi sallia, en haluaisi itse joutua johonkin vain säilytettäväksi sitten, jos sellaiseen tulisi tarve, jos vähäinenkin järki karkaisi. Meni oma lähtölaskenta sitten miten vain, tämä mahdollisuus pitäisi ihmisellä olla. Olisi hyvä, jos asiasta voisi päättää itse, mutta monen kohdalla esim. dementia tulee esteeksi. Siinä tapauksessa päätös jäisi lähiomaisten tehtäväksi ja ellei heitä ole, pitäisi hoitavien lääkärien päättää. Kun vain muistaisin itse ajoissa tehdä asian selväksi omille omaisille, ehkä se pitäisi tehdä hoitotestamentilla. Tänään ei kuitenkaan kukaan kuolla, ei kiusallakaan!
–Siinä tapauksessa päätös jäisi lähiomaisten tehtäväksi ja ellei heitä ole, pitäisi hoitavien lääkärien päättää. Kun vain muistaisin itse ajoissa tehdä asian selväksi omille omaisille, ehkä se pitäisi tehdä hoitotestamentilla.
Oletko ihan tosisssasi sitä mieltä, että omaisilla olisi oikeus vaatia lääkäreitä surmaamaan dementti vanhus? Oletkos itse valmis antamaan tällaisen käskyn? ja kuten tapaan kysyä kuolemanrangasituksen kannattajilta; oletko itse valmis painamaan liipasinta?
#9: Sveitsisssä käydään kuolemassa jo nyt, Dignitas-klilnikalla. Tässä ohjeet: http://assistedsuicide.org/blo…itzerland/
Pienbritanniasta pitää mennä Sveitsiin, koska siellä laki kieltää itsemurhassa avustamisen. Suomessa laki ei sitä kiellä, mutta lääkintäviranomaiset eivät ole ottaneet mitään selvää kantaa siihen, saako ja millä edellytyksillä lääkäri avustaa itsemurhassa. Periaatteessa olisi siis jo nykyisen meikäläisen lainsäädännön mukaan mahdollista, että lääkäri tulisi kotiin, asettaisi tipan, tappavat annokset tippapulloon, mutta henkilön pitäisi itse omin käsin avata hana (näin ymmärtääkseni Sveitsissä tehdään). Lääkäri tai omainen ei sitä saa lain mukaan tehdä Suomessa.
Tuskin kukaan lääkäri uskaltaisi vielä näin pitkälle mennä, koska viranomaisten kantaa asiaan ei ole olemassa. Jos lääkintäviranomaiset laatisivat ohjeistuksen, voitaisiin näin siis menetellä jo nyt.
Ainakin sellainen ennakkotapaus on Suomessa oikeudessa ollut, että henkilö avusti toista tekemään itsemurhan mm. antamalla omia psyykenlääkkeitään, ja oikeudessa tämä katsottiin lailliseksi, koska toinen halusi kuolla ja nieli itse lääkkeet.
”Joten yllä oleva lause taitaa jäädä toivomukseksi.”
Ei jää mikäli minulla on asiaan sanottavaa.
Kun seuraa neljä kuukautta avuttomana vieressä oman äidin kuihtumista käppyrämuumioksi ja kuulee useaan otteeseen halun siirtyä pois tästä elämästä, voi hieman paremmin ymmärtää miten euthanasia ei ole mikään armomurha. Minun äidilleni se ei ollut mahdollista, vaan kidutus kesti sen neljä kuukautta, eikä se ollut kenellekkään millään tasolla mukavaa.
Lukemattomia kertoja hänen vierellään valvoessani kävi mielessä tyynyjen painaminen kasvoille ja kärsimysten lopettaminen. Minä en kuitenkaan ole ainoa joka on näin ajatellut, sillä keskustellessani kuolemansairaiden omaisten kanssa, oli moni samaa mieltä. Kitumisessa ei ole mitään kaunista, uskoi sitten mihin tahansa tai on uskomatta.
–Kitumisessa ei ole mitään kaunista, uskoi sitten mihin tahansa tai on uskomatta.
Näinhän se juuri on. Kristinuskon kannattajat tuntuvat usein ihannoivan kärsimystä ja marttyyriutta. Senköhän takia noissa piireissä eutanasiaa usein vastustetaan?
Siinäpähän kuolemisen asiantuntijat, tohtori Schmidt, sun muut pehtoorit määrittelette eutanasian pelisääntöjä. Vaikeeta se on varmasti. Aikaisemmassa kommentissa ajattelin lähinnä itseäni. En tietenkään tarkoita dementiaa sinänsä tai muita pahojakaan vanhuuden vaivoja, ei niiden takia pidä ketään päästää päiviltä. Useimmat tiennevät, miltä näillä nykyisilläkin vanhusten säilytysosastoilla näyttää ja missä kunnossa siellä ihmiset makaavat jopa vuodesta toiseen. Jokainen voi päätellä miten järkevää sellainen väkisin ylläpidetty elämä on. Kaikesta päätellen vanhustenhoidon yleinen tilanne vain pahenee. Ehkäpä jonkun pitäisi tehdä hoidettavan hyväksi(?) päätös silloin, jos ja kun hän ei siihen mitenkään itse pysty? Minusta ei ole tappamaan ketään. Jos ei muistakaan ole siihen, ei sitten, kuolevathan ihmiset lopulta kaikki ihan itsekin.
Kannatan ehdottomasti eutanasiaa. Kidutusta en kannata, minusta se on julmaa.
Miksi sitä sanotaan kun hoitotoimet vain lopetaan joko potilaan, omaisten tai lääkintäviranomaisten toimesta. Eikö kyseessä ole luonnollinen kuolema jos henkilö ei pysty esim. hengittämään ilman apulaitetta tai kuolee keuhkokuumeeseen ilman 1001 antibiottikuuria.
Joskus olen kuullut hoidosta kieltäytymisen, mutta se lienee hivenen eri asia kuitenkin kuin eutanasia?
Hoidosta saa kieltäytyä, jos ei ole mielisairaaksi todettu tai vajaavaltaiseksi julistettu. Jos ei ole hoitotestamenttia eikä pysty mielipidettään ilmaisemaan, kysytään omaisilta, mikä mahdollisesti olisi ollut henkilön oma mielipide. Viime kädessä kuitenkin lääkäri aina päättää asiasta, ei mikään viranomainen anna yksittäistä potilasta koskevia hoito-ohjeita Suomessa. Silloin kuollaan sairauteen, eli luonollinen kuolemahan se on.
#20 Joskus on passiiviseksi eutanasiaksi tuota mainittu.
15
En epäillä tahtoanne ja vilpittömyyttänne, käytäntö on sitten toinen.
Usein verhotaan elämän pitkittäminen kristillisiin arvoihin, totuus on sitten toinen.
Eräässä Belgialaisessa kristillisessä sairaalassa pidettiin potilas seitsemän vuotta hengissä, koneesta vedettiin töpseli pois, kun potilaan säästökirjasta loppui rahat.
Sairaala oli hyvin murheessaan kun heidän paras asiakas menehtyi.
Vielä sen verran, että dementia saattaa johtua eri syistä, eikä aina ole hoidettavalle tai hoitajille negatiivinen asia. Elämäänsä tyytyväinen vanhus, joka parhaina päivinään muistaa, huonompina iloisesti sekoittelee muistikuvat, nauttii ulkoilusta, haluaa elää - ei kai hänelle eutanasiaa. Mutta selkeä tieto parantumattomuudesta, mikä johtaa kipujen lisääntymiseen ja oman elämisen hallinnan menetykseen vastoin ao:n tahtoa + oma näkemys kuolemasta. Miksi silloin keinotekoisesti jatkaa ns. elämää? Mielestäni tämä VASTOIN on tärkeä sana. Hyvinkin kuolemansairas voi haluta elää, eikä sitä pidä häneltä riistää. Mutta miksi väkisin pitää hengissä? Hippokrates tulee kai vastaan, mutta nykyisen lääketieteen keinot eivät silloin olleet voimassa.
Jokaiselle ihmiselle on annettava käytännöllinen mahdollisuus kuolla halutessaan kitumisen ja kohtuuttomien kärsimysten välttämiseksi. Tämä oikeus pitäisi suorastaan kirjata YK:n tasolla.
Sietämättömän kituliaan kuoleman mahdollisuuteen olisi varauduttava myös kansallisella tasolla. Valitettavasti esim. ihmiskunnan tuhoava ydinsota on mahdollinen. Vaikka Suomessa ei räjäytettäisi lainkaan ydinpommeja, seuraisi kuitenkin koko kansan tuskallinen kuolema vähitellen. Täten koko kansalle pitäisi olla, ja mahdollisimman hajautetusti varastoituina, helpon kuoleman pillerit. Myös muita uhkakuvia on. Valitettavasti.
#23
”…koneesta vedettiin töpseli pois, kun potilaan säästökirjasta loppui rahat.”
Näinhän se on, myös yleisemmällä tasolla.
Olen sitä mieltä, että eutanasia tulee sallia ihmisille joilla on todettu parantumaton ja tuskallinen sairaus tai esim. neliraajahalvaus tms. todella rajoittava tila.
Liian helpolla sitä ei tule sallia, itsekin olisin pyytänyt jo kaksi kertaa tuskissani lopetusta mikäli se olisi ollut mahdollista, migreenikohtaus ja paha luunmurtuma.
Avustettu itsemurha lienee oikea termi. Kannatan tietyin reunaehdoin. Lupa tai pyyntö edellyttää ehdottomasti ”täysissä ruumiin ja sielun voimissa” olemista, kuten tavataan sanoa. Tässä se tarkoittaa, että pyytäjä on itsensä, täydessä ymmärryksessä. Tai on ollut pyyntöä kirjatessaan, testamenttia tehdessään.
Inhimillisistä syistä pidän eutanasiaa hyvänä asian. Kärsimys ei jalosta. Se katkeroittaa.
Mutta jos eutanasialain tavoitteena on rahan säästö ja sitä kautta vanhusten hoidosta tinkiminen, en kannata lakia. Tällainen laki tekee vanhoista pelkkiä ei toivottuja kulueriä joista olisi hyvä päästä eroon.
Kiitos Freddy erinomaisen hyvästä artikkelista. Toivottavasti se edesauttaa eutanasian käyttöönottoa myös Suomessa.
Armomurha ei ole kansanomainen, vaan suomenkielinen ilmaus. Se on myös harvinaisen osuva käsite, koska se kuvaa peittelemättä, mistä toimituksessa on kyse. ”Eutanasiasta” puhuminen on mielestäni typerää sievistelyä, jolla yritetään sumentaa sitä tosiasiaa, että joku tappaa toisen ihmisen tarkoituksellisesti.
Kysymyksessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa murha, vaan _armo_murha. Ja armoa tähän maailmaan sopisi enemmänkin.
Simon Elo, varmasti tiedät että on olemassa sairauksia joista toipuminen(ks. henkiinjääminen) on äärimmäisen epätodennäköistä.
Onko mielestäsi hyväksyttävää pitkittää kuolevan ihmisen tuskaa vasten hänen tahtoaan? Lääkeet,lääkeet, rauhoittavat, painkillerit ja silleen eikö? Pakoitetaan ihminen pysymään tällä pallolla…
Omassa lähipiirissäni on ihminen joka on saanut todistaa läheltä minkälaista on seurata vierestä väkisin ylläpidetyn ihmiselämän loppua…
#30. Lässyn lässyn, armomurha on täysin väärä sana jos henkilö itse omasta tahdostaan haluaa päästä kärsimyksistään. Ajattelepa, että sinä itse olisit hirveissä tuskissa ilman paranemismahdollisuutta. Kun sitten pyytäisit täysissä järjissäsi helpon kuoleman pilleriä, olisiko sen antaja mielestäsi murhaaja? Vastaapa tähän yksinkertaiseen kysymykseen - siteeraamatta mitään opinkappaleita.
#31 Älä itse lässytä. Jos ihminen tappaa toisen vakaasti harkiten, on kyseessä murha. Näin sanotaan meidän rikoslaissamme (tosin sillä lisäyksellä, että teko on ”kokonaisvaltaisesti törkeä”).
Vastauksena kysymykseen: jos joku päästäisi minusta omasta pyynnöstäni ilmat pihalle, olisi ystäväni silti murhaaja. Mutta, kuten jo totesin, voi murhan tehdä myös armosta. Armon osoittamisen ei mielestäni pitäisi olla rangaistavaa (rautalangasta: hyväksyn armomurhan joissain tapauksissa). Tämä ei silti tarkoita, että eutanasian murha-aspekti pitäisi peittää vierasperäisin ilmauksin.
Mitäköhän opinkappaleita mahdat tarkoittaa? Miksi sellaisia pitäisi vetää keskusteluun? Oletko näitä ateisteja, jotka korskahtavat heti takajaloilleen, jos jonkun näkövinkkeli osoittaa ristiin?
#31 ”…varmasti tiedät että on olemassa sairauksia joista toipuminen (ts. henkiinjääminen) on äärimmäisen epätodennäköistä.” Elämä on sellainen sairaus.
Kukaan ei ole vastustanut kivun lievittämistä. Mitä väliä sillä on, että ihmisestä mahdollisesti tulee viimeisten viikkojen aikana morfiiniaddikti. Lääkinnällisesti raskaiden ja hoitotuloksiin nähden kohtuuttomien hoitotoimien keskeyttäminen on oikeutettua, useimmiten myös armeliasta. Mutta jos ihmislääkäreiltä aletaan vaatia samaa kuin eläinlääkäreiltä, siis potilaan lopettamista, ollaan heikoilla jäillä.
Ihmeelle ei siis anneta mahdollisuutta?
Ihme edellyttänee uskoa joko sairaalta tai lähelläolevalta. Omat kannanottoni perustuvat ajatukseen, että kuolemaan on suostuttu. Minkä elämä omine lakeineen siitä riippumatta sanelee.
Ajatuksia lääkäreiltä, jotka tässä todellisuudessa elävät, ei ole suuremmalti tullut?
Kannatan, mutta tiukin säännöin kuten Hollannissa.
#36 Luulenpa, että meikäläisten enemmistölle ajatus potilaan surmaamisesta on mahdoton. Henkilökohtaisesti olen valmis siihen, jos tilanne on toivoton, kärsimys suuri ja henkilö ei ole mielisairas eutanasiaa pyytäessään. Kautta aikojenhan lääkärit ovat auttaneet potiaitaan ääritilanteessa kuolemaan, oli se sitten sallittua tai ei, esimerkkinä vaikka Pasteur, joka antoi myrkkyä vesikauhuun kuoleville.
Se on harkittu murha.
Setarkos kommentoi:
25.7.2009 7.40
”Mutta jos ihmislääkäreiltä aletaan vaatia samaa kuin eläinlääkäreiltä, siis potilaan lopettamista, ollaan heikoilla jäillä.”
Mikä saa sinut ajattelemaan olevasi arvokkaampi, kuin eläimet, joihin itsekin kuulut?
Sanoisin, että kun kokee itse rakkaimpansa kärsimykset(olipa kyseessä eläin tai ihminen) vierestä voimatta auttaa, tulee äkkiä toisiin aatoksiin.
Menkää saattohoitokotiin ihmettelemään exitusta odottavien mukavaa elämää.
#39: Riippuu maasta, toisissa on , toisissa ei. Mitä mielestäsi sodassa tappaminen sitten on?
41. Vallanhimosta kärsivistä Napoleonkompleksin omaavista typeryksistä.
Tarkoitin lähinnä sitä, että jos eutanasia on murha, niin sodassa tappaminenkin on joko murha tai tappo. Kuitenkin monet kirjoittajat tälläkin foorumilla tuntuvat sitä pitävän suorastaan ihannoitavana asiana.
Olen joutunut miettimään asiaa paljon omakohtaisesti, sillä olen sairastanut kohta 7 vuotta levinnyttä syöpää. V. 2005 minulla oli saattohoitosuositus, olin silloin 55v.
Menin yksityiselle syöpälääkärille. Koko hoitokonseptini muutettiin ja minulle löytyi lisäksi uusi syöpälääke, jota en voinut saada sairaalassa. Toivuin ja olen nyt neljä vuotta maksanut syöpähoitoni itse. Anoin v. 2007 alussa hoitoani julkisilta polilta, sitä ei suostuttu siellä antamaan, enkä saa edellenkään hoitoani sieltä. Nyt on jo taas tullut uusia hoitoja. Olen käyttänyt n. 80 000 euroa neljän vuoden aikana hoitoihini, pääasiassa lääkkeisiin.
Nyt olen sellaisessa kunnossa, että olen ajanut pyörällä 20 km lenkkejä tänä kesänä ja taas tänään kitkin kukkapenkit ja leikkasimme isännän kanssa omenapuut ja silppusimme oksat silppurissa ja laitoin kompostin kuntoon.
Kun minulle on kieltäydytty julkisella antamasta hoitoja, jolla minut on pidetty 4 vuotta hengissä suhteellisen hyvälkuntoisena, niin kyse on mielestäni aktiivisesta eutanasiasta joka on meillä laissa kielletty. En ole ainoa, kaltaisiani tunnen useita.
Voi olla, ettei meillä ole varaa hoitaa, mutta sitten pitää tehdä avoimet kriteerit, ketä hoidetaan, ketä ei. Vuoteeseen sidotun vanhuksen hoitokulut leinevät vuodessa sen, mitä omat syöpähoitoni ovat maksaneet neljän vuoden aikana. Kela ei lääkitystäni korvaa, eikä kuluja saa maksukattoon. Hoito on tapahtunut syöpätautien erikoislääkäreiden toimesta, ei siis ole kyse mistään huuhaasta.
Sitten siihen tilanteeseen, joka voi tulla, eli jos menee huonoksi, haluaako jatkaa loppuun asti. En haluaisi käydä läpi kovia kipuja tms.. Potilastoveri tuli sokeaksi syövän takia, toinen sai suolistotukoksen loppumetreillä ja vielä tehtiin suuri leikkaus, jotkut taas ovat lähteneet nätisti ilman suurempia kipuja.
Ymmärrän hyvin, jos joku haluaa lähteä ennen pahoja kipuja tai jos sairastaa vaikka ALSia, niin ei tahdo jäädä toisten armoille. Vaikean sairauden kanssa jää ikäänkuin kehonsa vangiksi ja jos elämänlaatu menee kovin huonoksi, niin haluaa päästä katsomaan, onko rajan tuolla puolella parempaa. Henkisesti on myös äärettömän raskasta sairastaa tautia, joka (todennäkoisesti) johtaa kuolemaan. On tehtävä raskas surutyö, jossa luovutaan omasta elämästä.
Ongelma on kuitenkin se, kuka haluaa olla ”tappajana”. Mielestäni ketään ei saa pakottaa armomurhaajaksi. Itse tuskin pystyisin sitä toiselle tekemään. Potilaalle se voisi olla armollista, mutta kuinka suorittaja sitä kestäisi.
Priorisointiin pitäisi Suomessa saada selvät säännöt!
43. Vastasin siihen mitä kysyit, en siihen mitä mahdollisesti tarkoitit.
Läärin tehtävä on pitää elämää yllä, eikä toimia kuolonajantäyttäjänä.
#40 ”Mikä saa sinut ajattelemaan olevasi arvokkaampi, kuin eläimet, joihin itsekin kuulut?”
Useimmissa kulttuureissa ihmiselämää pidetään arvona sinänsä. Tämä ilmenee muun muassa siinä, että ihmistä ei syödä, pidetä lemmikkinä tai vetojuhtana.
Tuo armomurhaamislässytys alkaa suorastaan oksettamaan. Kysehän on ensisijaisesti siitä, että parantumattomasti sairaalle kituvalle Ihmiselle annettaisiin mahdollisuus poistua elämästä kauniisti. Onko näiden elämästä kokonaan vieraantuneiden eutanasian vastustajien tarkoitus nimenomaan kiduttaa kuolevaa? Sitäpaitsi, jos henkilölle annetaan paremman kuoleman pilleri, ja tämä itse nielaisee sen omasta vakaasta harkinnastaan, on täysin törkeää syyllistää pillerin antanutta lääkäriä. Pitääkö ihmisiä ehdoin tahdoin pakottaa kävelemään junan tai rekan alle, tms. likaiseen kuolemaan???
Kannatan minäkin eu-thanasiaa.
#44: Bioeetikko Singer kirjoittaa New York Timesissä aiheesta: http://www.nytimes.com/2009/07…are-t.html
Hänen mukaansa on täysin selvää, että kalliita hoitoja on säännösteltävä. Muissakin maissa rajoitetaan erittäin kalliiden syöpälääkkeiden käyttöä julkisessa terveydenhuollossa, jos niistä odtettavissa oleva hyöty on vain eliniän marginaalinen pidentyminen.
Sairaanhoidon voimavarat ovat rajalliset. Syöpälääkkeisiin käytetyt rahat ovat taas jostakin toisesta hoidosta poissa.
–Kun minulle on kieltäydytty julkisella antamasta hoitoja, jolla minut on pidetty 4 vuotta hengissä suhteellisen hyvälkuntoisena, niin kyse on mielestäni aktiivisesta eutanasiasta joka on meillä laissa kielletty. En ole ainoa, kaltaisiani tunnen useita.
Aktiivinen eutanasia tarkoittaa tahallaan surmaamista, mikä tietysti on aivan eri asia. Julkinen sektori rajoittaa sellaisten hoitojen käyttöä, jotka ovat kovin kalliita mahdolliseen hyötyyn nähden.
–Vuoteeseen sidotun vanhuksen hoitokulut leinevät vuodessa sen, mitä omat syöpähoitoni ovat maksaneet neljän vuoden aikana.
Perushoitoa ei voida evätä keneltäkään. Kalliiden erikoishoitojen suhteen on pakko tehdä valintoja.
–Priorisointiin pitäisi Suomessa saada selvät säännöt!
Suomalaisissa sairaaloissa ei priorisoida. Priorisointi tarkoittaa sitä, että esim. työikäinen 4 lapsen isä katsotaan enemmän voimavaroja ansaitsevaksi potilaaksi, kuin dementti 80-vuotias isoäiti. Uudessa Seelannissa tehdään näin, Suomessa se on kiellettyä. Toisin sanoen hoitopäätökset ovat lääketieteellisiä eli onko hoidon antaminen kokonaistilanteen kannalta inhimillistä ja järkevää. Samoin jokin syöpälääke voidaan jättää käyttämättä, jos katsotaan sen kustannustehokkuus liian alhaiseksi.
Sinänsähän priorisoinnin puuttuminen Suomessa nimenomaan vähentää mahdollisuuksia kalliiden erikoishoitojen antamiseen, mutta se on poliittinen päätös.
”Suomalaisissa sairaaloissa ei priorisoida”
No, kuinka pitkä pitää elinaikaennuste olla, jotta voi saada hoitoa julkisin varoin, kun se neljä vuotta ei riitä, joka minulle on suotu? Hoitoni sentään maksaa n. neljäsosan kroonikkopotilaan sairaanhoidosta. Jos se ei ole priorisointia niin mikä.?Lopputuloshan potilaalle on hengen meno. Meillä on hoitotakuulaki. Voidaanko 55 v. sydänpotilas jättää hoidotta, jos hoito on olemassa, vaikka kallis sydänleikkaus.
Meillä on eutanasia kielletty. Jos se mitä minulle tehtiin, ei ole eutanasiaa, niin miksi sitä pitäisi kutsua, kun erinomaisen hoitotuloksen antanut hoito voidaan evätä. Potilaan jättäminen kuolemaan tuntuu olevan sivuseikka. Miksi se helikopteri lähtee merelle, jos joku hälyttää apua. Ei ole ollenkaan varmaa, löytyykö sieltä ketään. Miksei sanota, että se lähtee, jos sinulla on 30 000 e.
Useita kertoja intervalleittain saamani syöpälääke on ollut EU:ssa jo 2,5 vuotta suositus eli käypähoitolääke tautiini.
Lisäksi uusin saamani hoito on halvempi kuin sairaalassa tautiini annettu ns. vanhamuotoinen hoito.
#51: Priorisointi tarkoittaa sitä, että toisia potilaita pidetään arvokkaampina, suurempiin hoitoresursseihin oikeutettuina, kuin toisia. Priorisointi kohdistuu potilaisiin, ei hoitomenetelmiin.
Tapauksessasi on kysymys siitä, että tiettyä lääkettä ei ole katsottu riittävän tehokkaaksi tai ainkaan kustannustehokkaaksi julkisessa terveydenhuollossa käytettäväksi.
Se, että olet elänyt syöpäsi kanssa näin kauan, ei sinänsä todista ao. syöpälääkkeen tehosta yhtään mitään.
Ydinkysymys on se, että hoitomenetelmien suhteen on julkisessa terveydenhuollossa pakko tehdä valintoja, koska rahaa on vain tietty määrä käytettävissä. Tämä koskee erityisesti sellaisia hoitomenetelmiä, jotka eivät paranna, vaan sairautta hidastavat, mistä tässäkin tapauksessa on kysymys.
”Se, että olet elänyt syöpäsi kanssa näin kauan, ei sinänsä todista ao. syöpälääkkeen tehosta yhtään mitään.”
”Ydinkysymys on se, että hoitomenetelmien suhteen on julkisessa terveydenhuollossa pakko tehdä valintoja, koska rahaa on vain tietty määrä käytettävissä. Tämä koskee erityisesti sellaisia hoitomenetelmiä, jotka eivät paranna, vaan sairautta hidastavat, mistä tässäkin tapauksessa on kysymys. ”(52)
Ilman yksityishoitoa olisin kuollut n. 3 vuotta sitten. En minä ole niin pöhkö, etten seuraisi, mitä minulle tapahtuu. Myös lääkärini ovat ammattitaitoisia.
Taudin kulku on koko ajan rekisteröity markkerein ja TT-kuvin ja muilla asianmukaisilla tavoilla. Hoitotulos on kiistaton ollut koko neljän vuoden ajan.
Ei EU:kaan ota tehottomia syöpälääkkeitä yleiseen käyttöön. Kuten sanoin aiemmin saamani uusi lääke on ollut jo 2,5 vuotta KÄYPÄhoitolääke tautiini EU-maissa. Suomessa julkisella sitä ei tautiini anneta.
Sillä, että Suomi poisti Kelasta 3/4 osaa kaikista (tippa)suositussyöpälääkkeistä, jotka suurelta osin olivat erityiskorvattavia aiemmin, ei ole mitään tekemistä uusien hoitojen kanssa.Näissä lääkkeissä ei jätetty korvaukseen edes sitä halvinta, joten lääkevaihto ei ole mahdollinen.
Diabeteskaan ei parane, silti sitä hoidetaan, vaikka se aiheuttaa monia muita oheistauteja ajan kanssa.ALS-potilaitakin hoidetaan vuosia, vaikka hekin yleensä kuolevat tautiinsa. Dementoituneita vanhuksia hoidetaan vuosia vuodeosastoilla, vaikka toivoa ei ole.
Suomessa kotiäitikin saa lapsensa julkiseen päivähoitoon ( kulut kunnalle n.10 000e/vuosi), mutta hän ei saa välttämättä uusinta syöpähoitoa. Eli lapsi saa päivähoitoa, mutta äiti ei välttämättä uusinta hoitoa tautiinsa, jotta lapset ehkä voisivat pitää äitinsä tai joissain tapauksessa perhe lapsensa. Sekin on jo nähty.
Mistä sinä tiedät, että kuolen tautiini? Julkisen polin lääkäri vakuutti minulle kuolemaani 2,5 vuotta sitten evätessään uuden hoitokonseptin mukaisen lääkityksen.
Sen jälkeen on tullut uusia hoitoja, joiden aikana tukka pysyy päässä, solutasot säilyvät, sivuvaikutukset ovat vähäiset ja ne ovat olleet halvempia, kuin perinteiset hoidot. Syöpä on monilla muuttumassa krooniseksi sairaudeksi, jonka kanssa voidaan elää vuosia.
Mistä tiedät, että ei tule parin vuoden sisällä jotain uutta, joka voisi vaikka parantaa?
Sitäpaitsi maamme korkein oikeusviranomainen on ottanut kantaa, ettei sairauden perusteella saa syrjiä. Silti hoito on evätty.
Nyt vihdoin alkuvuodesta julkisella myönnettiin, että on uusista hoidoista voivat hyötyä yksittäiset potilaat, jopa kokonaiset potilasryhmät, mutta se on ekstraa, joka on itse maksettava. Kaikilla vain ei ole varaa. Miksei sydäntaudeissa ole näin? Miksei diabeteksessa ole näin?
Koska tässä syrjitään.On kovin helppo laittaa heikoimmat kärsimään.
Jos ei ole varaa, niin kaikki kroonikot on pantava samalle viivalle ja arvotaan kuka lähtee.
PS: Yksi turvapaikanhakija maksaa vuodessa sen, minkä allekirjoittaneen hoidot. Minä vain maksan itse, heidän kustannuksensa maksaa veronmaksaja.
Olen kerrankin Freddyn kanssa täysin samaa mieltä.
Keskustelu käy vilkkaasti, minulla ei ole kokemus kun yhdestä tapauksesta, ja tässä noudatettiin lain suoma mahdollisuus ja potilaan oma tahto.
Potilas oli loppuun asti täysin järjissään.
En osaa sanoa miten menetellään muissa tapauksissaan eli silloin kun potilas ei itse kykene päättämään vaan jonkun muun on tehtävä se päätös.
Laki tuli Hollannissa ja Belgiassa voimaan v 2003 tiedän että Belgiassa on helpotettu eutanasian ehtoja lain voimaantulon jälkeen, joten näiden maiden kokemukset ja kriteerit voidaan tarkistaa jos ja kun vastaava menetelmä harkitaan suomeen.
Riitta Vaikkinen kertoi omasta kokemuksesta, tapauksista on hyvä keskustella.
Äitini leikattiin ensimäistä kertaa v 1986, syöpä sairaus pysyi sen jälkeen yli 20 vuotta hallinnassa.
Asia ei pitäisi olla puoluepoliittinen, varmasti joka ryhmittymästä löytyy puolesta ja vastaan.
Tämä oli Freddyltä erittäin tärkeää tekstiä. En muutenkaan ymmärrä miksi abortti on Suomessa sallittu ja eutanasia kielletty. Pitäisi olla melkein toisin päin. Toisessa lopetetaan vanhalta ihmiseltä tämän omasta tahdosta kärsimys. Toisessa viedään tiedostamattomalta lapselta mahdollisuus elämään.
En kannata puoluettasi, mutta tekosi sai minut arvostamaan sinua suuresti, Freddy. Olen itse eutanasian kannattaja jopa siinä määrin, että olen laatinut itsestäni hoitotestamentin toivoen, että jonakin päivänä aktiivinen eutanasia olisi sallittu Suomessa passiivisen eutanasian rinnalla. Ihmiset eivät ilmeisesti tiedä, että jo tällä hetkellä passiivinen eutanasia (nesteytyksen ym. lopettaminen) on käsittääkseni melko yleistä.
Kerron oman taustani siihen, miksi olen eutanasian kannattaja: omaiseni oli kuolemassa syöpään, joka oli laajasti levinnyt ja kärsimys oli kestänyt jo vuosia. Taistelu oli ollut pitkä. Tiesimme, että hän tulee kuolemaan kärsittyään ensin vielä lisää tai mikäli ihmeen kaupalla hän olisi selvinnyt, hän olisi niskan kasvaimen takia neliraajahalvaantunut. Hänen kuolemaansa olisi pitänyt voida nopeuttaa, koska en pidä tätä tapaa ihmisarvoisena. Eläimienkään ei anneta kärsiä, jos ne ovat kuolintuskissaan, mutta ihmisen kyllä. Käsittääkseni minunkin omaiseni kuoli passiiviseen eutanasiaan eli muutamaa päivää ennen kuolemaa oli lopetettu nesteytys. Muutoin kärsimykset olisivat jatkuneet vielä pitempään.
En näe vääryyttä siinä, että kun henkilö, joka oikeustoimikelpoisena ja mielellään jo ennen sairastumistaan harkitsee asian omalta kohdaltaan ja kirjoittaa hoitotestamentin, niin hän saa ihmisarvoisen ja nopeamman kuoleman itselleen. Kunnioitan ihmisten vakaumuksia. Minun puolestani kaikki ne, joiden vakaumusta vastaan tämä on, voivat kulkea itse valitsemallaan tiellä: he voivat valita neliraajahalvaantumisen, syöpätuskat joihin vain harvoin kipulääkitys enää lopussa tehoaa tai tukehtumiskuoleman ALS-taudin lopussa keuhkojen lakattua toimimasta. Tämä on heidän valintansa.
Odotan nyt rohkeutta muilta politiikoilta sanoa asiasta suuntaan tai toiseen rehellinen mielipiteensä. Toivottavasti osalta löytyisi edes rohkeutta sanoa, että jokaisen kuuluisi voida toimia halumallaan tavalla, vaikka itse kyseinen politiikko ei kannattaisikaan henkilökohtaisesti eutanasiaa. Voin kertoa, että jos tästä tulee joskus vaaliteema, se tulee merkittävästi vaikuttamaan minun äänestyskäyttäytymiseeni.
Pyrin siihen että keskustelu jatkuu.
Hollannissa lain kannattajat taistelivat 30 vuotta ennen lain voimaantuloa.
Kerään nyt parhaillaan tilastoja ja molempien maiden seurantaryhmien raportteja.
Kerron näistä lisää muutaman viikon sisällä.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, Freddy.
Eikös Suomessa ole jonkinlainen passiivinen eutanasia, joka siis johtaa täysin samaan lopputulokseen kun aktiivinen. Kun potilas ei itse enää kykene syömään ja kuolema lähestyy, sitä ei keritä syöttämään ja se kuihtuu ja kuolee sänkyyn, kun ei tiputuksessakaan anneta ravintoliuosta. Tällainen käsitys minulla on. Eutanasia on eutanasia riippumatta siitä onko se aktiivinen vaiko passiivinen.