Kerron oman taustani siihen, miksi olen eutanasian kannattaja: omaiseni oli kuolemassa syöpään, joka oli laajasti levinnyt ja kärsimys oli kestänyt jo vuosia. Taistelu oli ollut pitkä. Tiesimme, että hän tulee kuolemaan kärsittyään ensin vielä lisää tai mikäli ihmeen kaupalla hän olisi selvinnyt, hän olisi niskan kasvaimen takia neliraajahalvaantunut. Hänen kuolemaansa olisi pitänyt voida nopeuttaa, koska en pidä tätä tapaa ihmisarvoisena. Eläimienkään ei anneta kärsiä, jos ne ovat kuolintuskissaan, mutta ihmisen kyllä. Käsittääkseni minunkin omaiseni kuoli passiiviseen eutanasiaan eli muutamaa päivää ennen kuolemaa oli lopetettu nesteytys. Muutoin kärsimykset olisivat jatkuneet vielä pitempään.

En näe vääryyttä siinä, että kun henkilö, joka oikeustoimikelpoisena ja mielellään jo ennen sairastumistaan harkitsee asian omalta kohdaltaan ja kirjoittaa hoitotestamentin, niin hän saa ihmisarvoisen ja nopeamman kuoleman itselleen. Kunnioitan ihmisten vakaumuksia. Minun puolestani kaikki ne, joiden vakaumusta vastaan tämä on, voivat kulkea itse valitsemallaan tiellä: he voivat valita neliraajahalvaantumisen, syöpätuskat joihin vain harvoin kipulääkitys enää lopussa tehoaa tai tukehtumiskuoleman ALS-taudin lopussa keuhkojen lakattua toimimasta. Tämä on heidän valintansa.

Odotan nyt rohkeutta muilta politiikoilta sanoa asiasta suuntaan tai toiseen rehellinen mielipiteensä. Toivottavasti osalta löytyisi edes rohkeutta sanoa, että jokaisen kuuluisi voida toimia halumallaan tavalla, vaikka itse kyseinen politiikko ei kannattaisikaan henkilökohtaisesti eutanasiaa. Voin kertoa, että jos tästä tulee joskus vaaliteema, se tulee merkittävästi vaikuttamaan minun äänestyskäyttäytymiseeni.

En osaa sanoa miten menetellään muissa tapauksissaan eli silloin kun potilas ei itse kykene päättämään vaan jonkun muun on tehtävä se päätös.

Laki tuli Hollannissa ja Belgiassa voimaan v 2003 tiedän että Belgiassa on helpotettu eutanasian ehtoja lain voimaantulon jälkeen, joten näiden maiden kokemukset ja kriteerit voidaan tarkistaa jos ja kun vastaava menetelmä harkitaan suomeen.

Riitta Vaikkinen kertoi omasta kokemuksesta, tapauksista on hyvä keskustella.
Äitini leikattiin ensimäistä kertaa v 1986, syöpä sairaus pysyi sen jälkeen yli 20 vuotta hallinnassa.

Asia ei pitäisi olla puoluepoliittinen, varmasti joka ryhmittymästä löytyy puolesta ja vastaan.

”Ydinkysymys on se, että hoitomenetelmien suhteen on julkisessa terveydenhuollossa pakko tehdä valintoja, koska rahaa on vain tietty määrä käytettävissä. Tämä koskee erityisesti sellaisia hoitomenetelmiä, jotka eivät paranna, vaan sairautta hidastavat, mistä tässäkin tapauksessa on kysymys. ”(52)

Ilman yksityishoitoa olisin kuollut n. 3 vuotta sitten. En minä ole niin pöhkö, etten seuraisi, mitä minulle tapahtuu. Myös lääkärini ovat ammattitaitoisia.

Taudin kulku on koko ajan rekisteröity markkerein ja TT-kuvin ja muilla asianmukaisilla tavoilla. Hoitotulos on kiistaton ollut koko neljän vuoden ajan.

Ei EU:kaan ota tehottomia syöpälääkkeitä yleiseen käyttöön. Kuten sanoin aiemmin saamani uusi lääke on ollut jo 2,5 vuotta KÄYPÄhoitolääke tautiini EU-maissa. Suomessa julkisella sitä ei tautiini anneta.

Sillä, että Suomi poisti Kelasta 3/4 osaa kaikista (tippa)suositussyöpälääkkeistä, jotka suurelta osin olivat erityiskorvattavia aiemmin, ei ole mitään tekemistä uusien hoitojen kanssa.Näissä lääkkeissä ei jätetty korvaukseen edes sitä halvinta, joten lääkevaihto ei ole mahdollinen.

Diabeteskaan ei parane, silti sitä hoidetaan, vaikka se aiheuttaa monia muita oheistauteja ajan kanssa.ALS-potilaitakin hoidetaan vuosia, vaikka hekin yleensä kuolevat tautiinsa. Dementoituneita vanhuksia hoidetaan vuosia vuodeosastoilla, vaikka toivoa ei ole.

Suomessa kotiäitikin saa lapsensa julkiseen päivähoitoon ( kulut kunnalle n.10 000e/vuosi), mutta hän ei saa välttämättä uusinta syöpähoitoa. Eli lapsi saa päivähoitoa, mutta äiti ei välttämättä uusinta hoitoa tautiinsa, jotta lapset ehkä voisivat pitää äitinsä tai joissain tapauksessa perhe lapsensa. Sekin on jo nähty.

Mistä sinä tiedät, että kuolen tautiini? Julkisen polin lääkäri vakuutti minulle kuolemaani 2,5 vuotta sitten evätessään uuden hoitokonseptin mukaisen lääkityksen.

Sen jälkeen on tullut uusia hoitoja, joiden aikana tukka pysyy päässä, solutasot säilyvät, sivuvaikutukset ovat vähäiset ja ne ovat olleet halvempia, kuin perinteiset hoidot. Syöpä on monilla muuttumassa krooniseksi sairaudeksi, jonka kanssa voidaan elää vuosia.

Mistä tiedät, että ei tule parin vuoden sisällä jotain uutta, joka voisi vaikka parantaa?

Sitäpaitsi maamme korkein oikeusviranomainen on ottanut kantaa, ettei sairauden perusteella saa syrjiä. Silti hoito on evätty.

Nyt vihdoin alkuvuodesta julkisella myönnettiin, että on uusista hoidoista voivat hyötyä yksittäiset potilaat, jopa kokonaiset potilasryhmät, mutta se on ekstraa, joka on itse maksettava. Kaikilla vain ei ole varaa. Miksei sydäntaudeissa ole näin? Miksei diabeteksessa ole näin?

Koska tässä syrjitään.On kovin helppo laittaa heikoimmat kärsimään.

Jos ei ole varaa, niin kaikki kroonikot on pantava samalle viivalle ja arvotaan kuka lähtee.

PS: Yksi turvapaikanhakija maksaa vuodessa sen, minkä allekirjoittaneen hoidot. Minä vain maksan itse, heidän kustannuksensa maksaa veronmaksaja.

Tapauksessasi on kysymys siitä, että tiettyä lääkettä ei ole katsottu riittävän tehokkaaksi tai ainkaan kustannustehokkaaksi julkisessa terveydenhuollossa käytettäväksi.

Se, että olet elänyt syöpäsi kanssa näin kauan, ei sinänsä todista ao. syöpälääkkeen tehosta yhtään mitään.

Ydinkysymys on se, että hoitomenetelmien suhteen on julkisessa terveydenhuollossa pakko tehdä valintoja, koska rahaa on vain tietty määrä käytettävissä. Tämä koskee erityisesti sellaisia hoitomenetelmiä, jotka eivät paranna, vaan sairautta hidastavat, mistä tässäkin tapauksessa on kysymys.

No, kuinka pitkä pitää elinaikaennuste olla, jotta voi saada hoitoa julkisin varoin, kun se neljä vuotta ei riitä, joka minulle on suotu? Hoitoni sentään maksaa n. neljäsosan kroonikkopotilaan sairaanhoidosta. Jos se ei ole priorisointia niin mikä.?Lopputuloshan potilaalle on hengen meno. Meillä on hoitotakuulaki. Voidaanko 55 v. sydänpotilas jättää hoidotta, jos hoito on olemassa, vaikka kallis sydänleikkaus.

Meillä on eutanasia kielletty. Jos se mitä minulle tehtiin, ei ole eutanasiaa, niin miksi sitä pitäisi kutsua, kun erinomaisen hoitotuloksen antanut hoito voidaan evätä. Potilaan jättäminen kuolemaan tuntuu olevan sivuseikka. Miksi se helikopteri lähtee merelle, jos joku hälyttää apua. Ei ole ollenkaan varmaa, löytyykö sieltä ketään. Miksei sanota, että se lähtee, jos sinulla on 30 000 e.

Useita kertoja intervalleittain saamani syöpälääke on ollut EU:ssa jo 2,5 vuotta suositus eli käypähoitolääke tautiini.

Lisäksi uusin saamani hoito on halvempi kuin sairaalassa tautiini annettu ns. vanhamuotoinen hoito.